Mitä nykyisestä hallituksesta on syytä muistaa?
Takana on kaksi vuotta pandemian kuritusta ja neljä vuotta sosialistihallituksen johdolla käytyä politiikkaa. Sanna Marinin hallituksen merkittävimpinä aikaansaannoksina voidaan pitää Suomen julkisen talouden romuttamista sekä aatteellisista syistä, että koronapandemian varjolla, imagonrakentamisen korostamisen tärkeyttä kansakunnan edun kustannuksella ja etenkin hallituskauden loppupuolella hallituksen sisäiset ristiriidat ja kyvyttömyys saada maaliin edes ihmisoikeuskysymyksenä EU:n toimesta nähtävä saamelaiskäräjälaki.
Korona ei unohdu – ainakaan konkurssin tehneiltä
Pandemian hoidon alusta ei ole syytä moittia sosialistihallitusta, sillä koko maailma oli uuden ja pelottavan edessä. Mutta, kun jämäkkää päätöksentekoa parhaaseen tietoon perustuen olisi tarvittu, ulkoisti pääministeri vastuun Suomen johtamisesta peruspalveluministerille, joka mielivaltaisine toimineen ajoi useita yrittäjäperheitä ja valmiiksi matalapalkka-aloilla työskenteleviä leipäjonoon. Tiedän mistä puhun, olen yksi heistä, jolta lähti toimeentulo, itsekunnioitus ja ammatti-identiteetti alta. Kahden alan (kulttuuri- ja ravintola-ala) edustajana.
Kuinka moni muistaa vielä, miten sosialistiministeri vakuutti, ettei yksikään firma mene konkurssiin koronan takia? Kertokaa tämä esimerkiksi ystäväpariskunnalleni, jolla oli kohtuullisesti pyörivä lounasravintola- ja pitopalveluyritys. Heiltä ei mennyt pelkästään firma, vaan toiselta osapuolelta myös terveys. Onneksi ei sentään henki, vaikka sekin oli lähellä!
Kaikki ei ole sosialistien vika
Vaikka sosialistit kantavatkin pääministeripuolueena suurimman vastuun, on syytä muistaa myös – esimerkiksi näin pörssisähköasiakkaana – miten Vihreät hoitivat aikanaan Suomen energiaomavaraisuuden ulkoistamisen. Jos siis ketuttaa maksaa monopoliasemassa oleville yrityksille ylisuurta hintaa sähköstä (sähkön pörssihinta määräytyy kalleimman polttoaineen, eli tällä hetkellä kaasun hinnan mukaan), kannattaa pitää mielessä, että ekokiimassaan Vihreät olivat etunenässä hoitamassa tätäkin rahavirtaa valtion kassan sijasta ulkomaisille sijoitusyhtiöille. Samaan aikaan cityvihreä haluaa kuitenkin nauttia lentorahtina roudattuun soijamaitoon tehdyn lattensa +24 C sisälämpötilassa, joten se, että Helsingin kaukolämpö tuotetaan venäläistä kivihiiltä käyttämällä ei ole niin tarkkaa. Sama tilanne on muuten Espoossakin, Suomenojalla käryää Putinin lähipiiriltä ostettu hiili, jolla lämpenee ”ympäristöystävällisesti” koti jos toinenkin. Se on kiva tasalämpöisestä kivitalosta heristellä sitten toruvasti sormea saastuttajille maaseudulla, jotka lämmittävät tupansa oman metsän puilla – sillä hehän tuottavat ikäviä pienhiukkasia!