Mitä perinteiset porvaripuolueet ”myyvät”?

Kokoomus ja Perussuomalaiset myyvät ilmaa – vain suomenkielisille

Kuten odotettua, ovat Kokoomus ja Perussuomalaiset tehneet omat varjobudettinsa, kuten tietysti myös Liike Nyt. Ja aivan kuten odotettua, luvassa olisi näiden budjettien mukaan varsin paljon leikkauksia ja palveluiden heikentämisiä, mutta verotus jätetään pyhänä lehmänä enimmäkseen rauhaan. Että porvaripuolue ei uskalla raottaa Pandoran laatikkoa nimeltään verotus liittyy syvään juurtuneeseen korruptioon.

Erityisesti Kokoomus on ollut aina halukas lähteä mukaan ”suureen bisnekseen” aina tämän ollessa mahdollista ja yleensä tämä on johtanut katastrofeihin niin paikallisesti, kuin valtakunnallisesti. Vanhassa kotikaupungissani Espoossa Kokoomus on parinkymmenen vuoden vallassaolonsa aikan onnistunut romuttamaan toimivan kouluverkoston – molemmilla kielillä – ja saanut kaupungin velkaantumisasteen kiipeämään lukuihin, jotka vastaavat lähes kaksinkertaisesti Viron valtionvelkaa. Kokoomusjohtoinen kaupunki on siis suuremmissa veloissa, kuin naapurimaamme, joka muuten on ajanut Suomen ohi sekä PISA-tuloksissa että potentiaalisten kansainvälisten investointien houkuttelijana – eikä vähinten ICT-alalla, josta suomalaiset ovat aina omana osaamisalueenaan ylpeilleet.

Missä Kokoomus, siellä korruptio

Suurista rakennusprojekteista sopiminen kabineteissa ilman asiaankuuluvaa kilpailutusta on peruskauraa, mutta harmillista on, että nämä hankkeet ovat yleensä lisäksi paitsi erittäin kalliita, myös ennen kaikkea epätarkoituksenmukaisia. Tämän voi todeta katsomalla monia kaupunkeja ja kuntia, jossa Kokoomus on johtavassa asemassa, sillä nämä ovat muuttotappiollisia. Erilaisten luottamustehtävien ja hillotolppavirkojen jakaminen (monesti vastentahtoisesti) poliittisesta urasta luopumisen jälkeen jaetaan sulle-mulle, kuin ne olisivat ilmaisia shampoonäytteitä.

On ehkä ikävä muistuttaa, mutta sehän oli juuri Kokoomus, joka piti huolen siitä, että tänä päivänä yli 700 000 suomalaista maksaa ylihintaisia sähkönsiirtomaksuja Carunalle, joka ensi töikseen nosti hintojaan, ennen kuin yhtäkään kaapelia oli yrityksen toimesta vedetty. Yhtiön omistusaste on 92,5-prosenttisesti ulkomaista, eikä näistä omistajista yksikään ole laittanut senttiäkään ”sähköverkon kehittämiseen”, joka on perusteena korkeille hinnoille. Pelkästään vuonna 2017 Suomen valtio menetti tämän ”loistokaupan” ansiosta 12 miljoonaa euroa verotuloina.

Perussuomalaiset haluavat pakkosuomalaistaa kansallisperintömme – seuraavaksi Carl Gustaf Emil Mannerheimistakin tullee Kalervo Manninen

Perussuomalaiset ovat aina suhtautuneet lievästi ilmaistuna varauksella toiseen kansalliskieleemme. Itse kutsumaansa ”suomalaisuusohjelmaan” maamme historia on vääristelty yksikielisesti suomenkieliseksi. Hieno, laaja kultuuririkkautemme on jostain syystä nähty uhkana, mikä voi oikeastaan kieliä ainoastaan erittäin huonosta itsetunnosta. Tätä osaltaan vahvistaa se, että Perussuomalaisten ollessa viimeksi hallitusvastuussa, tehtiin päätökset puhtaasti ja pelkästään oma etu edellä, jopa siinä määrin, että ministerit ja eturivin kansanedustajat olivat valmiita jopa luopumaan oman puolueensa jäsenyydestä roikkuessaan väkisin kiinni vallan kahvassa.

Kielihölmöily ei todellinen, iso ongelma

Perussuomalaiset ei ole koskaan yrittänyt peitellä olevansa populistipuoluee, mutta sen kaltainen opportunismi, jossa edes oman viitekehyksen yhteisillä tavoitteilla ei ole oman edun tavoittelun kohdalla mitään merkitystä, kuulostaa ainakin minun korviini pelottavalta. Kuinka luottaa poliitikkoon, jolla on hallitusvastuu, jos tämä ei vedä kotiinpäin edes oman kylän suuntaan, vaan kaikki pyörii vain asianomaisen henkilökohtaisen navan ympärillä?

Tämän päivän halla-aholaiset ovat kyllä nopeita huomauttamaan, että Soinin aikanaan rakentama puolue näyttäytyy kovin erilaisena tänään, erityisesti puheenjohtajan ollessa nykyään nimeltään Riikka Purra. Mutta, vaikka Purra on tehnyt muutamia varsin hyvin perusteltuja ulostuloja, on sekä muukalais- että kotimaalaisvihamielinen – siis oman maan väestöön vihamielisesti kohdistuva – politiikka ikävä, etenkin tuodessaan mieleen kaikuja 1930-luvun Saksasta. Että Perussuomalaiset ovat lainanneet värimaailmansa Ruotsin lipusta ei tässä kohtaa ole mikään meriitti.

Perinteiset porvarit eivät näytä ymmärtävän talouden päälle

Se, mikä kuitenkin on kaikista pelottavinta erittäin mahdollisessa hallituskoalitiossa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä on, että kummaltakin puolueelta vaikuttaa puuttuvan realismi talousasioissa. Että kutsuu itseään porvariksi, mutta ei kykene ymmärtämään kansantaloutta ei ole mikään sulka hattuun.

Kuten Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo totesi esitellessään Liike Nytin varjobudjetin: miljardin leikkaukset riittävät juuri ja juuri valtionlainojen kasvavien korkomenojen kattamiseen ja jäljelle jääneet roposet valuvat inflaation pohjattomaan kuiluun.

Eli ole tarkkana – jos luvataan 1 miljardin säästöjä, niin nettovaikutus on itse asiassa negatiivinen. Tottakai, jos ei puhuta totta – mikä vaikuttaa olevan yllättävän haastavaa toisinaan sekä Kokoomukselle että Perussuomalaisille – ja jättää huomioimatta itsestään selviä lisäkustannuksia, kuten hyvinvointialueen lisäbudjetit – jotka ovat välttämättömyys nyt, kun kiitos sosialistipuolue Keskustan, sosiaali- ja terveyspalvelut on näppärästi junailtu niin, että hinnat voivat jopa kolminkertaistua, niin voihan sitä nettosäästöä väittää syntyvän. Koska palkkoja harmonisoidaan, uusia johtajapestejä perustetaan ja kaikki fokus on mahdollisimman suuren hallinto-organisaation rakentamiseksi, ei rahaa yksinkertaisesti itse toimintaan – eli hoitoon – jää yli.