Nykymuodossaan siviilpalvelus nähdään monen asevelvollisuutta pohtivan näkökulmasta vain tapana päästä helpommalla ja olla joutumatta kohtaamaan Puolustusvoimien muodostama autoritäärinen rajatun toimintaympäristön maailma.
Siviilipalvelukseen hakeutuvat tietysti monet aivan täysin pätevistä, esimerkiksi aatteellisista syistä, kuten myös siitä syystä, että kokevat voivansa olla paremmin hyödyksi siviilipalveluksen kautta, kuin suorittamalla asepalveluksen.
Mutta siviilipalvelukseen hakeudutaan tosiaan myös laiskuuttaan, koska se on helpompi tapa suorittaa ”ikävä velvollisuus” pois alta, vaikka kestääkin pidempään, kuin varusmiespalvelus pisimmilläänkin. Koulutusjaksojen mukana tuomien poissaolojen jälkeen siviilipalvelus suoritetaan kuin tavallisesti työssä käyden, nostaen päivärahaa, mutta toisaalta nukkuen yönsä omassa kodissa ja sängyssä. Viikonloput ovat pääasiassa vapaata aikaa, jolloin voi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, tai käydä vaikka ansiotyössä sivutoimisesti.
Siviilipalvelusjärjestelmällä olisi kuitenkin mahdollisuudet huomattavasti tehokkaampaan, yhteiskuntaa sekä normaali- että poikkeusoloissa palvelevaan toimintaan.
Koulutusta, josta on hyötyä myös jatkossa
Vaikka siviilipalvelukseen kuuluukin koulutusta, joka on luonteeltaan yleishyödyllistä, voisi tätä koulutusta kehittää ja tehostaa paremmin vastamaan poikkeusolojen tarpeita. Myöskään normaalioloja siviilipalveluksen suorittajaa itseään hyödyntävistä taidoista, jotka palvelusaikana karttuvat ei olisi haittaa. Sivarin aikana voisi hyvin suorittaa esimerkiksi työssäoppimisena sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja) ensimmäisen vuoden opinnot. Mikäli siviilipalveluksen suorittajalla olisi entuudestaan hankittua osaamista, voisi tutkinnon suorittaa siviilipalvelusaikana vaikka kokonaisuudessaan. Tällöin valmistunut henkilö sijoitettaisiin poikkeusolojen organisaatiossa koulutustaan vastaavaan tehtävään samalla periaatteella, jolla varusmiespalveluksen käynytkin sijoitetaan sodanajan tehtävään.
Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto olisi aika hyvä paperi taskussa ihan vain sen lopputuloksena, että on suorittanut kansalaisvelvollisuutensa.
Yleismiestehtävien sijaan omaa tulevaisuutta tukevaa toimintaa
Moni tietysti hakeutuu jo nykyisellään tehtäviin, jotka tukevat omaa urakehitystä tai ammatillisen osaamisprofiilin laajentamista, mutta varsin moni toimii eri laitosten vahtimestareina tai niin sanottuina yleismiesjantusina vain ollakseen ”jossain” siviilipalveluksen ajan. Tämä on yhteiskunnallistenkin resurssien haaskaamista, sillä siviilipalvelusjärjestelmäkin maksaa rahaa, vaikka se onkin halvempaa, kuin varusmiespalveluksen järjestäminen.
Lähihoitajan opintojen ohella on paljon siviilipuolen kriisinhallintaan liittyvää osaamista, jota hyvin ehtisi kartuttaa tuloksellisesti siviilipalveluksen reilun vuoden kestoaikana. Näihin lukeutuvat muun muassa tekniset tukitehtävät, sote- ja pelastusalan jatko- ja täydennyskoulutusohjelmat, sekä väestönsuojelun sekä huollon monipuoliset tehtävämahdollisuudet.
Nykyinen järjestelmä, jossa ”yleismiesjantuseksi” voi vain ryhtyä omalla yksipuolisella ilmoituksella ei palvele järjestelmän tarkoitusta sen enempää, kuin yhteiskunnan tarpeita.
Koska varusmiehet ovat osa joukkotuotannon rattaiden pyörintää, lienee kohtuullista edellytää siviilipalveluksen suorittajilta samaa.
Siviilipalveluksesta myös sodanajan sijoituksiin Puolustusvoimien tueksi
Puolustusvoimat tuottaa suuren osan tarvitsemastaan kapasiteetista itse, mutta paljon tulee myös liikelaitosten, sekä täysin ulkopuolisten tuottajien toimesta. Esimerkiksi muonituksesta vastaava Leijona Catering on oma erillinen yhtiönsä. Lisäksi lähes jokaiselle Puolustusvoimien siviilitehtävälle on olemassa myös poikkeusolojen vastineet, joita täydentämässä voivat hyvin olla ei-asevelvolliset. Lääkärien ei tarvitse suinkaan olla sotilaslääkäreitä, kuten ei hoitajienkaan kenttäsairaanhoitajia, joskin lääketieteen saralla tulee ymmärtää sotilasympäristön aiheuttamat omanlaisensa fysiologiset traumatyypit. Näitä kykyjä ei kuitenkaan ole millään tapaa pakko opiskella juuri sotilaslääketieteen laitoksella, sillä samat räjähdys-, paine-, viilto- ja sirpalevammat voivat syntyä myös siviiliolosuhteissa onnettomuuksissa.
Siviilipalveluksen aikana suurtalouskokin tutkinnon loppuun suorittava, voisi sivariaikanaan olla työharjoittelussa juuri esimerkiksi Leijona Cateringilla ja sijoittua myös sen kautta poikkeusolojen organisaatioon. Nythän Leijona Catering rekrytoi tarvitsemiaan poikkeusolojen kenttäkeittäjiä esimerkiksi sijoittamattomien reserviläisten joukosta. Nämä sijoituskelpoiset reserviläiset lienevät suuremmaksi hyödyksi esimerkiksi kohteensuojaustehtävissä, suojatessaan siviilipalvelustaustaisia kenttämuonittajia poikkeusolojen organisaatiossa.
Tarvittavat lakimuutokset siviilipalveluslakiin yhtäaikaisesti asevelvollisuuslain kanssa
Muutokset siviilipalveluksen luonteeseen ja mahdollisuuksiin sekä mahdollisten yhtenäisten koulutuspolkujen rakentamiseen Puolustusvoimien (aseettoman palveluksen) rinnalla edellyttänevät siviilipalveluslain muuttamista. Järkevintä olisikin yhdessä tunnustella ja tunnustaa yhteiskunnan tarpeet poikkeusoloissa ja tehdä päivitykset kumpaankin lakiin, sekä siviilipalveluslakiin, että asevelvollisuuslakiin rinta rinnan, kuten viimeksi vuonna 2007.
Olkoonkin, että YK:n ihmisoikeuskomissio on antanut pyyhkeitä Suomelle siitä, että liian paljon on sotilashenkilöitä mukana keskustelemassa siviilipalvelukseen liittyvistä asioista (ks. esimerkiksi blogikirjoitukseni Uudessa Suomessa 29.12.2022), tulisi juuri siitä syystä sekä siviilipalveluksen asiantuntijat olla mukana keskustelemassa asevelvollisuuteen liittyvistä asioista, että sotilaiden siviilipalvelukseen liittyvistä asioista, että tavoitteena on mahdollisimman hyvin toimiva ja oikeudenmukainen järjestelmä kokonaismaanpuolustuksen tarpeisiin.