Jokainen tietää, että ehjää ei kannata korjata. Tällä mentaliteetilla moni myös valitsee äänestettävän ehdokkaansa, perustuen omiin näkemyksiin ja ideologioihin. Äänestämällä suurin piirtein samalla tavalla ajattelevaa ehdokasta, ajattelee äänestäjä voivansa vaikuttaa. Näin sen pitäisi mennä, jos politiikka olisi ehjä. Mutta näin ei ole. Politiikka on rikki.
Suomessa ON korruptiota!
Yhteiskunnassa suurinta päätösvaltaa käyttävät henkilöt ovat paitsi hyvin verkostoituneita, myös erittäin voimakkaasti erilaisten etupiirien valtasuhteisiin kietoutuneita. Äänestäjälle tämä näkyy omituisina ilmiöinä: korruptionvastaisesta toiminnasta puhutaan ja erilaisia suunnitelmia, julkilausumia ja toimintamalleja suolletaan pilvipalvelimet täyteen ja loput vielä painetaan paperille asti ikään kuin tämä muuttaisi mitään. Mutta itse korruptiolle ei kuitenkaan tehdä mitään.
Selonteot ja selvitykset vääristä ratkaisuista ”katoavat” matkalla sähköpostiosoitteesta toiseen. Julkisia dokumentteja ei saa kuin korkeintaan oikeuden päätöksellä – jos silloinkaan – ja täysin läpinäkyvät lehmänkaupat yritetään puhua joksikin mitä ne eivät ole. Kun vastuuta ei kanneta sen kummemmin virkamiestaholla, kuin poliittisessakaan johdossa, syntyy illuusio siitä, että kuka tahansa voi tehdä mitä haluaa ja nöyrän oloinen anteeksipyyntö muutaman krokotiilinkyyneleen kera korjaa tilanteen kuin tilanteen.
Poliittiset virkanimitykset ovat arkipäivää
Kun kansan mitta vihdoin täyttyy sikailuun ja tuki päättyy, palkitaan epäonnistunut, lainvastaisesti toiminut poliittinen päättäjä kohtuuttoman suurella kuukausipalkalla varustetulla suojatyöpaikalla ja parilla hallituspaikalla suuryrityksissä. Parhaimmillan kyseiset yritykset ovat juuri niitä luonnollisessa monopoliasemassa olevia monikansallisia konserneja, jotka kotiuttavat suomalaisilta veronmaksajilta kiskotut ylisuuret kustannukset ulkomaille. Suomalainen entinen poliitikko nuijii päätökset läpi ja kuittaa tavallisen duunarin kuukausipalkan verran jokaisesta kokouksesta.
Tätä kannattaa miettiä seuraavan kerran, kun maksaa vaikka sähkön siirtolaskua, jos sattuu olemaan yksi onnekkaista yli 700 000 suomalaisesta, jonka sähkön siirrosta Caruna kuittasi vuonna 2021 liikevoittoa lähes 47 miljoonaa euroa, josta ulkomaille valui ainakin reilu 43,5 miljoonaa (Carunan omistussuhde on 92,5-prosenttisesti ulkomaalaista).
Omituisinta on, että tähän asti tällaiselle toiminnalle on ollut kansan enemmistön hiljainen tuki: äänestetään samojen vanhojen puolueiden samoja vanhoja ehdokkaita ja sitten toivotaan, että tilanne muuttuu. Esimerkiksi hyvinvointialueiden ylimpien viranhaltijoiden virkanimityksissä pätevyys on ollut sivuseikka, sillä oikeasti vain puoluekirjan värillä on väliä. Monissa tapauksissa tämä on tarkoittanut, että meriittiensä perusteella pätevämpi ehdokas on siirretty sivuun, jos hänellä on ollut ”väärä” puoluetausta.
Liike Nyt haluaa korjata politiikan
Liike Nyt ei kaunistele asioita. Faktat lyödään tiskiin ja sitten mietitään – yhdessä – mitkä ovat parhaita ratkaisuja. Helppoja ja kivoja vaihtoehtoja ei ole, sillä toista vuosikymmentä maatamme on johdettu ideologiat edellä, ei faktat. Sosialistihallitusten kohdalla tämä on tarkoittanut ammattiyhdistysten paapomista työntekijäportaan kustannuksella, porvarihallitusten kohdalla kansainvälisten (monesti venäläisrahoitteistaustaisten) yritysten pussiin pelaamista, sillä irtopisteitä ja hallitustehtäviä liike-elämän näköalapaikoilta on irronnut sopivaa lobbaamista seuraamalla.
Minkäs puolueiden kohdalla Venäjän vaikutus on oikeasti vakavaa?
Umpikorrupteituneisuus Suomen ylimmässä johdossa on tullut kulminaatiopisteeseensä viimeistään siinä vaiheessa, kun entiset pääministerit ovat tukevasti Kremlin taskussa ja talutusnuorassa. Jos oman edun ajaminen ei olisi ollut kaiken a ja o, olisivat asianomaiset entiset ministerit mahdollisesti tulleet ajatelleeksi edes maamme etua, mutta näin ei ideologia edellä toimivassa politiikassa toimita.
On hyvä muistaa minkä puolueen edustajat ovat uineet Kremlin syvimmissä vesissä. Etenkin, kun Liike Nytin puheenjohtajan tekemiä liiketoimia mediassa syynätään ikään kuin päivän polttavina faktoina. Moni vaikuttaa unohtaneensa, että kyseiset ”kohubisnekset” ajoittuvat pääsääntöisesti ajalle ennen kuin koko Liike Nyt -puolueesta oli edes ensiajatus syntynyt. Puolueista keskusta ja sosialidemokraatit ovat entisten pääministerien Esko Ahon ja Paavo Lipposen kohdalla olleet kaikista suurimpia synnintekijöitä. Onkin paikallaan kysyä olisiko syytä heitä epäillä peräti valtiorikoksesta? Myös kokoomusta edustanut aiempi pääministeri Alexander Stubb on myöntänyt erehtyneensä ajamansa Venäjäpolitiikan suhteen. Virheen myöntäminen on sinänsä kyllä suoraselkäistä – ja varsin harvinaista kokoomuksen jäseneltä.
Liike Nytin yksikään yli tuhannesta aktiivisesta toimijasta ei ole myynyt valtiollisia salaisuuksia vieraan vallan välilliselle tai suoralle edustajalle. Eikä edes ajautunut tilanteeseen, jossa tämä ylipäätään olisi mahdollista.
Kansa päättää viisasti, kun se saa olennaisimman tiedon kokonaisuudessaan
Liike Nyt haluaa palauttaa päätöksenteon kansalle siten, että sen demokratia oikeasti toimii – mutta parhaan tiedon varassa. Populistipuolueiden ”esitäytetty demokratia” ei ole tätä. Vinoutuneiden faktanjälkeisen maailman tuotosten valossa esitettävä kysymysasettelu ei ole aitoa, rehellistä demokratiaa. ”Eikö niin, että olisi kamalaa jos…” on kysymysmuotona asenteellinen. Tällaisin mekanismein on helppo syyttää milloin maahanmuuttoa, milloin kielivähemmistöä tai vaikka Joulupukkia, jos siltä tuntuu.
Liike Nyt uskoo faktantarkastukseen ja tieteeseen. Ohjenuorana pidämme jatkuvaa oman toiminnan tarkastelemista siten, että uudemman, paremman tiedon valossa voidaan omaa toimintaa muokata paremmaksi ja järkevämmäksi. Liike Nyt uskoo, että muutos tapahtuu vain, jos sille annetaan mahdollisuus. Sinun äänesi Liikkeelle on mahdollisuus muutokseen.