Musiikki on ollut äärimmäisen tärkeä osa elämääni niin kauan, kuin muistan.
Haluatko kuulla musiikkiani? Tsekkaa tästä soittolistat:
Lapsuudenkodissani kuunneltiin enimmäkseen klassista, mutta myös muun muassa The Beatles tuli tutuksi äitini vinyylilevykokoelman kautta. Isäni oli nuoruudessaan soittanut komppikitaraa rautalankabändissä, joten jossain vaiheessa tuli myös esimerkiksi The Soundsin Emma tutuksi – levyltä käsin, tosin. Isäni kitaransoittoharrastelu jäi teinivuosiin, mutta toisaalta hänestä kehittyi sittemmin erittäin kelvollinen konserttipianisti.
Kävin itse pianotunneilla 6-vuotiaasta lähtien, opettajanani oli legendaarinen Mariaheidi Rautavaara, jonka lapsista erityisesti Markojuhani Rautavaara lienee monelle tänä päivänä tuttu. Markon isä oli luonnollisesti Einojuhani Rautavaara. 12-vuotiaana koin Elämäni Suuren Herätyksen, kun kuulin Jimi Hendrixin soittavan ja laulavan Billy Robertsin kappaletta Hey Joe. Tuolloin ymmärsin, että minun tehtäväni on ryhtyä maailman suurimmaksi kitarasankariksi. Sittemmin vaatimustasoni on itseäni kohtaan kitaroinnin osalta laskenut merkittävästi, mutta toisaalta, minusta tuli vahingossa ihan kehityskelpoinen laulaja.
Keikkailun aloitin 14-vuotiaana ja sillä tiellä olen edelleen. Tavallaan muusikkous on ainoa ”rehellinen” työ, jota olen tehnyt, sillä se on identifioinut minua siinä määrin, etten oikeastaan ole juuri itseäni osannut nähdä minään muuna, ensisijaisesti ja viime kädessä muusikkona.
Vaikka aktiivikeikkailu onkin ollut hiljaisempaa viime vuosina, on musiikki ja muusikkous aina se elämäni punainen lanka, jonka pariin palaan. Vaikka kuinka olisin välillä luomassa uraa aivan eri aloilla. Olenkin todennut, että vaikka loisin kuinka upeita työuria elämänmatkani varrella, on vain yksi ammatti, josta en ikinä jää kokonaan eläkkeelle: muusikko.
Tälle sivulle lisätään hiljalleen linkkejä ja vinkkejä jolla pääset sukeltamaan syvemmälle minun musiikkiini, ehkä löydät jotain uutta ja yllättävää, joka sinua puhuttelee? Tervetuloa musiikkini pariin!
-Kristian